ToipumisLeipomus

Nyt loppu sairastaminen! 
Jotain on jo pakko tehdä, mutta mitä?
Kouluun?....ei vielä tänään...huomenna sitten.
Pientä paikkojen järjestelyä...eiiii....pyykkejä vois pestä...eiii...leipoa vois...
jep, banaanikakun paikka :)

Sain tämän ohjeen vuosia, vuosia sitten ystävältäni Tiinalta
ja on kuulkaa maailman helpoin ja nopein kakku ja vielä hyvää kuin mikä.

Silloin, kun kaikki lapset asuivat vielä kotona, tämä kakku syötiin yhdellä istumalla, 
nyt sitä syödään jo useampana päivänä ja se on hyvä, 
sillä kakku vain paranee...vielä monta päivää paistamisen jälkeen!

Kannattaa kokeilla <3

Banaanikakku

2½ kkp  sokeria

1 kkp sulatettua voita

2 kananmunaa

1 kkp piimää

4 kkp vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 - 3 kypsää banaania

1. kulhoon sokeri, sul.voi, k-munat ja piimä: sekoita (älä vatkaa)
2. lisää kuivat aineet aineet
3. muussaa banaani ja lisää viimeisenä taikinaan
4. kakkuvuokaan ja uuniin alatasolle

uunin lämpö 175*C
paisto aika n. 1 tunti

siis todellakin kaikki vain kulhoon, hieman sekoitusta ja uuniin!


Herkullisia hetkiä myös sinun päiviin!



tuitiina <3

Pakkolepo.

Minä, joka en koskaan sairastu, olen maannut petin pohjalla jo kolme päivää :(

 Kuva on yhtä kurja, kuin olokin on ollut, mutta olkoon ;)  

 

Onneksi on tallentava digiboksi, täynnä nauhoitettuja puutarha ohjelmia. 

Muutama katsomaton strömsökin mahtui joukkoon... 

niin ja viimeisin 24:nen ja katsoin kaikki 12 jaksoa!!!

Välillä pienet unet ja taas jaksaa katsoa...

Kuumaa juomaa ja kissan ja koiran hellää huolenpitoa, 

tykkäävät tulla viereen sängylle, vaikkei lupaa ole, 

(olen sen sallinut, mut ettehän kerro kotijoukoille)!

Parempaa vointia ja toimintaa päiviin kovasti jo odottelen...

tuitiina <3

Mikä keli!

Voihan lumi ja räntäsade :(

Ei nykypäivänä enää usko, et lumi tulisi syyskuussa, mutta toisin kävi.

Sulaahan se vielä pois ja päästään takaisin puutarhaan tekemään viimeiset syystyöt. 

Onneksi kävin toissapäivänä ne tomaatit kasvihuoneesta, niille olis käynyt eilen huonosti...

Alla oleva kuva kertoo kyllä miksi :(

 Lumi oli niin raskasta, että kaikki kattolevyt, yhtä lukuunottamatta, olivat tulleet alas,

onneksi taisivat kuitenkin säästyä ehjinä!

Pihamme isoin vaahtera kärsi lumen painosta ja iso oksa repeytyi :(

 

Omenapuukin menetti yhden oksistaan.

Yllä ja alla: saunakuistin tunnelmaa :)

Vadelmat ovat langenneet lumen painosta.

Viimeiset kuvat ovat pergolan tunnelmia tänään, eilisen myrskyn jälkeen :)

Onneksi luvassa on vielä lämpimämpiä päiviä 

ja ehditään rauhassa totutella ajatukseen talven tulosta.

Nella pelasti possunsa lumen alta ja vahti sitä tarkasti...

olis hauska tietää, mitä tuossa karvaisessa päässä oikein mietitään!

Ja minä lastenlasten kanssa rakensin tämän talven ensimmäisen lumiukon :)

Suotusampia kelejä siis vielä toivotaan :)

tuitiina <3

Kylmän, tuulisen ja sateisen päivän touhut

Mummottelua

Ulkoilin vain kasvihuoneissa nopeasti hakemassa tomaatit sisälle, 

oli sen verran märkä ja kolea keli tänään, 

raakoja tomaatteja tuli vielä kolme kertaa yllä olevan kuvan verran.

 Katsotaan nyt kuinka suuri osa niistä kypsyy. 

Muuten päivä touhuiltiin tyttären lasten kanssa (4v.3kk ja 2v.4kk)! 

Ja ihan leikiksihän se meni ;)

 Taidetta syntyi semmoista vauhtia nuoren neidin kynästä, 

ettei jääkaapin ovet riittäneet alkuunkaan :)

Alimmainen piirustus:

 mummilla helmet kaulassa, sitten taiteilija itse punaisissaan ja taiteilijan pikkuveli sekä kaksi serkkua myös kuvassa!

Iltapalan aika koitti ja mannapuuro mustikoilla teki hyvin kauppansa!

Sissy oli lasten leikeissä mukana, 

nappasi tassulla legon tai jonkin muun pienen lelun 

ja kiidätti sitä pitkin lattiaa, 

lasten riemuksi :)

Nella ei kauheasti välitä lasten touhuista, mutta hänenkin on oltava siellä, missä tapahtuu :)

Nyt on iltalaulut laulettu ja hampaat pesty, me mennään unten maille.
'Saako vielä pusun', huutelee nuori herra sängystään...
kyllä saa ja 'moiskis' <3

Hyvää yötä!

tuitiina (se mummi)  <3

Mummi ja sen äiti puolukassa :)

Tänään pääsin metsään ja puolukkaan!

Alla muutamia kännykamera otoksia, reilun tunnin kestäneestä metsäilystä :)

 

Puolukanhaistaja ???

 Äidin perässä oli pysymistä ;)

Haistajan homma on rankkaa puuhaa <3

 Sanko täyttyy!

 

Vielä on äiti näköpiirissä :) 

Ruskan värejä...

 

Mökin rannalta...pihlajaa...koivua...suomalaista <3

Puolukat on puhdistettu ja pakkasessa...

huomisia ristiäisiä (viides lapsenlapseni saa nimen) varten brita-kakku pohjat tehty...

nyt mummi menee nukkumaan!

tuitiina <3

Syksyn satoa!

Äidin kasvimaalla kasvaa avomaankurkkuja, onneksi, omani kylmivät juhannuksen alla :(
Saaduista kurkuista olen tehnyt hölskytyskurkkua, 
ihan parasta kaikenlaisten ruokien lisukkeena ja leivän päällä!

Hölskytyskurkut

4 avomaankurkkua
2 rkl viinietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
3 rkl hienonnettua, tuoretta tilliä 

Kuori kurkut ohuelti. (ei välttämätön, jos kurkut eivät ole karvaisia).
Leikkaa kurkut viipaleiksi.
Laita kurkkuviipaleet pieneen kannelliseen astiaan esim. lasipurkki. 
(helpoin näin, ennen tämä tehtiin kahden lautasen välissä)
Hölskyttele (ravistele kevyesti), näin kurkku maustuu hyvin.

Voit kaataa liian liemen pois, jos laitat tarjolle heti. 
Säilytä jääkaapissa ja hölskyttele taas ennen tarjoilua. 
Voit halutessasi vielä koristella tarjolle laittaessasi tillillä.
NAM, ja sitten nauttimaan.




Omena sato on aivan huikean suuri taas tänä syksynä. 
Satoa jaetaan ystäville ja tuttaville ympäri ämpäri. 
Meidän puutarhassa kasvaa yksi iso, vanha omenapuu, 
joka tuottaa happamia, mutta syötäviä omenoita kyllä, jos happamuus ei haittaa. 
Ja omenoita on puu pullollaan!
Olen istuttanu neljä uutta puuta, mutta niissä satoa on ollut vain muutama omena, maistelemaan sentään pääsee :)
 Valtaosa omenista viedään mehuasemalle mehutettavaksi. 
Mutta hilloa tehdään myös ja tänä vuonna hillo on, ei enempää eikä vähempää kuin:


Maailman paras omenahillo 



Välineet:
10 l kattila
(pienempikin käy, muista silloin lyhentää valmistus aikaa 
ja puolittaa veden ja sokerin määrä)

Itse hilloon:
Omenia, kattila kukkurilleen (kutistuvat pehmitessään)
0,5 l vettä
1,5-2 kg hillosokeria

Valmistus:
poista siemenkodat ja paloittele omenat (älä kuori) ainakin neljään palaan 
(isommat kannattaa pilkkoa 6-8 palaan)
pane omenat ja vesi kattilaan ja keitä 15-30 min.
lisää hillosokeri
hienonna tehosekoittimella soseeksi

Lämmitä uuni 225 asteeseen
Laita kattila, jossa omenasose on uuniin ja anna kypsyä 2,5 tuntia, aina välillä sekoittaen.

Omenahillon väri muuttuu kullankeltaiseksi ja makuun tulee toffeinen vivahde.
Voit maistella hilloa (varo, hillo on erittäin kuumaa, ettei vaan suu pala), 
jos sinulla on paistoaika lyhyempi, että maku ehtii muodostua.
Hillo on siis valmista, kun on väriltään kullankeltaista.

Hillo säilyy hyvin puhdistetuissa lasitölkeissä
tai voit pakastaa hillon, jos pakkasessa on tilaa.

Koska hillo on erittäin hyvää, saattaa siinä käydä niin, että se pääsee loppumaan :)

Makoisin terveisin 


tuitiina <3

Kukkanuppusia :)

Tänään oli vanhempieni luona perunan nostopäivä, 

sinne siis suunnistimme heti aamutuimaan. 

Sato oli erittäin suuri, eikä tule mieleen lähimenneisyydestä vuotta, 

jolloin olisi tullut näin hyviä ja näin runsaasti perunoita.

Kotona sitten kaivelin viimeiset kesäperunat omalta kasvimaalta, sillä sadolla ei pääse kehumaan, mutta ehkä ovat sitäkin makoisampia :)

Kameran kanssa kuljeskelin puutarhassani hetken ja alla näppäilyistä muutama otos.

 

Kärhö 'Ville de Lyon' on kasvattanut muutaman kukkanupun, 

saa nähdä riittääkö lämpöä niiden aukeamiseen.

Samoin nuppusia kasvattaa ruusu, jonka keväällä ostin. 

Ruusun nimestä minulla ei ole hajuakaan, kadotin mukana tulleen nimilapun :(

Syyshortensiat saivat lopultakin paikkansa etupihalta, kun pihan remppa valmistui. 

Takana 'Early Sensation' ja edessä 'Wims Red' 

ihan takimmaisena näkyy köynnöshortensia, josta parempi kuva myöhemmin tekstissä.

Syyshortensia 'Great Star'  sai paikkansa esiin kaivetun kiven kyljestä.

Uhkarohkeasti minä siis hankin myös köynnöshortensian!

Ei ole oikein meidän vyöhykkeen kasvi, taitaa suositus olla III-vyöhykkeelle.

Ensin suunnittelin sen paikaksi ulkosaunan vieressä kasvavaa männyn kylkeä, 

mutta tulin toisiin aatoksiin ja istutin sen etupihalle isojen kivien luo, 

siinä se saa pikkuhiljaa kasvaa ja vaikka peittää kivet kokonaan.

No, sitten minä keksin et viiniköynnöksen ('Zilga') paikka on pergolan kyljessä.

... ja niin tuli taas kaivettua kuoppaa...

siinähän piti sitten toinen humala siirtää pois tieltä pergolan reunaan 

ja eihän se leikkaamatta onnistunut....no kasvaa se ensi kesänä uudestaan :)

Vielä kuvaa, kun hankin tänään pari kynttilälyhtyä, 

jotka löysivät paikkansa pergolan verkosta, 

tarkennus ei sattunut ihan kohdalleen, 

mut ihan mukava kuva tuli :) 

Illan hämärtymistä nyt odottelen, että saan kynttilät sytyttää ja pääsen tunnelmoimaan.

Tunnelmallista lauantai-iltaa myös sinulle 

tuitiina <3

Jeeeee, pergola!

Menneen kesän projekti: pergola

 

parin vuoden takainen kuva, leikkimökki kasvihuoneen vasemmalla puolen, 
erittäin aurinkoinen paikka, 
liian kuuma lasten leikkiä kesäpäivinä

leikkimökin 'jalkojen' jäljet näkyy...tähän tulee pergola!

nurkat paikalleen

melkein valmis runko, yksi kattopalkki puuttuu vielä

 

vesisäiliö siirretään kennohuoneen taakse, vähän pois näkyvistä

 

laattoja odottaa...

ja sitten vaan uutta vettä lämpiämään...kuuma heinäkuu edessä :) 

vanha puutarhapöytä ja penkki tuotu ensihätiin, että saa kukkasille alustaa.

 omenapuun oksa tulee mukavasti kattopalkkien välistä, muodostaen vihreää kattoa

etupuolelle tulee kukkapenkki

  

keskelle 3 kpl köynnösruusua 'Sympathie', joka kukkii saman vuoden versoilla

reunoille kärhöt: 
vasemmalle isokukkainen 'Ville de Lyon* 
ja 
oikealle tarhaviinikärhö 'Polonez' tästä sanotaan näin:

kukat ovat hieman pienemmät kuin isokukkaisilla loistokärhöillä, mutta tarhaviinikärhöt ovat helppohoitoisia ja selvästi kestävämpiä ja terveempiä kuin loistokärhöt

no alku ei ole lupaava, 'Ville de Lyon' on lähtenyt hyvin kasvuun, 
mutta 'Polonez' on ihan pieni, suurin osa kuivunut ja kuollut :( 

tämä kuva on heinäkuun lopulta, kun molemmat verkot on laitettu ja kukkapenkit on tehty

yllä ja alla: kuvat tänään, Nella siellä missä minäkin :)

pergolan taakse jäävän vanhan omenapuun juurelle istutin lumikärhön, se onkin ihan kivasti lähtenyt kasvamaan ja teki jopa muutaman kukan yllätyksekseni :)

yllä ja alla: lumikärhön herkkiä kukkasia

kattopalkkien lomitse omenapuun oksat rakentavat osaltaan viherkattoa

uusin ostos syyshortensia, Hydrangea paniculata 'Wims Red'

yllä ja alla: tuoksupelagoniat kukkivat pienin herkin kukin , monessa eri värissä
pistokkaista olen ne kasvatellut, ei tarkempia nimiä tiedossa :)

Oikein aurinkoisia päiviä meille kaikille piiiiiitkälle syksyyn

tuitiina <3